Header kuva

Äidin ja isän antama henkinen perintö runon muodossa

Kasvatti Karjala kauniin neidon,
kasvatti kauniissa koivikko haassa
kera siskojen somien,
kera veljien verevien.
Imi itseensä luonnon lumoa,
imi muinaista maamoin mahtia.
Kasvoi käkösen kukunnalla
kasvoi kauniilla kankahalla,

Karjalan miehet mittailivat,
Karjalan naiset nurkumatta,
salojaan somia sommitteli,
salojaan omiksi ostamiaan,
piti puolen,
piti toisen
eikä antanut aarnioitaan
eikä maitaan muinahisten.

Ajat koitti kovanlaiset,
ajat vierahan väkevän.
Sota soitti soolojansa,
sota otti ominansa.
Vaati veren venjensäkin,
vaati veikkojen monien.
Lotta lupaus lojaalisti,
lotta työtä tomerasti.
Nuori mies myös taisteluissa,
nuori mies näki neitosen.

Rajan muutti idemmäksi,
rajan rakkahan riepotti,
iso mahti idästä,
iso isäimme itku.
Piti lähteä lännemmäksi,
piti paeta paljon alta.
Heittää hyvästit kodillensa,
heittää haikeat harmitukset.

Nuori neito Karjalasta,
nuoren miehen matkaan lähti.
Rakkaus roihahti rajuna,
rakkaus kaihon karkoitti.
Alkoi aika uudenlainen,
alkoi perheen puurtaminen.
Arki otti ohjat oivat,
arki antoi arjen aikeet.
Syntyi lapsi
syntyi toinen, kolmas….
äidin saimme auttavaisen,
äidin aivan armahaisen.
Isän aivan ahkeraisen
isän kaikkein komehimman.
Kodin rakkahan rakensivat,
kodin kaikkein käydä kylään.
Maalla miehet määräeli
maalla maamot murheet nieli.
Koski otti kultahipun
koski korjasi kulta jyvän.
Murheet pakattiin paksuun kuoreen
murheet mitä mittavimmat.
Sanoja ei niihin saatu
sanoja surua supistamaan.
Lapsikatras voimaa antoi
lapsikatras eloon kantoi.
Kodin henki herkeämätön,
kodin lämpö lähtemätön.
Lasten leikit liikuttivat,
lasten kasvut kasvattivat.
Kulki vuosi verkallensa,
kulki joskus vinhastikin.
Nytpä äiti kynään tarttui
nytpä piirsi padot paperiin.
Kirjoitti murheet mustehella,
kirjoitti kovan ikävän.
Lapset lähtivät loitommaksi,
lapset työhön tottunehet.
Löysihän paikan poikaset
löysihän omat onnelansa.
Kasvoi lapsille omat lapset
kasvoi nopsaan nuorukaiset.
Paikka paras mummulassa,
paikka pienten pilttisten
mummun makoisat murekkeet
mummun runoisat rupsakkeet.
Tuffan tavat toisenlaiset,
tuffan kaupasta kantamat
makeiset monenlaiset
makeiset mesikäiset.
Lehmäin laitot laitumille,
lehmäin ilon ihmetykset.
Kissat, pennut piiloissansa,
kissat vaikka villeinäkin,
lapset löysi lymmyistänsä
lapset korjas karsinoihin.

Kaksin jäipi vanhuksemme
kaksin kaunihin kotihin.
Pirtin pienen pistivät,
pirtin punaisen perustivat.
Elivät siinä elojansa,
elivät elonsa etapille.
Toinen lähti ennen toista
toinen ennen emoamme.
Isän vakka laskettihin
isän vakka vaivan alta.
Kädet toimeen tarttuvaiset
kädet taukosi tyystin,
sormet ristiin ripustetut
sormet kovin koetellut.
Yksin jätti äidin tänne
yksin ylhäisen emomme.
Kesti äiti kunnialla
kesti vielä vaikka vanhus,
otti osaa kylän kelkkaan
otti kaikki omiksensa,
vieraan tulla tupahan
vieraan vaikka kauempaakin.
Jakoi mieltä jaloa,
jakoi kaikki kauniit muistot,
kaikki Karjalan asumiset
kaikki ennen elämiset.
Väki kylän kunnioitti
väki kylän kuljetti,
äidin ottivat moneen mukaan,
äidin käydä seurat, kerhot,
käydä kunne kulloinkin,
käydä ystävät yhdessä.
Työtä jatkoi pihassansa
työtä kauniin kukkamaan
rapsutteli mullat mehevät
rapsutteli iloksemme.
Luki runot riimitykset
luki kirjat karjalaiset.
Antoi kaiken, otti vähän
antoi sanoitta saamisemme.
Mielemme hyväksi teki,
mielemme maahan mannaa kylvi.
Ilo oli tupahan tulla,
ilo istua ihastella,
satoja vanttuita vertaella
satoja rättejä rypsytellä.
Siellä kuusten kainalossa,
siellä tuulten huminassa.
Kukkuu käet kultakurkut,
kukkuu kuni Karjalassa.

Tuli vuosi vuoden perään
tuli tuskaiset päivät.
Vuosi viimeinen virtaeli
vuosi meille murehinen.
Odotti äiti päästä kotiin
odotti sisarten sekaan sopia.
Päästä luokse eellä mennein
päästä kunne kaikki kulkee.
Otti omansa taivas
otti täysin kypsän viljan.
Nyt me istumme ihmeissämme,
nyt me nuoremmat nyyhkytämme.
Korkealle kurottaa kuuset
korkealle kerennehet,
kertovat vuotten vierineitten
kertovat virret vanhempaimme.
Tarinat tosi tapahtuneet
tarinat vaikka vaikeatkin.
Vuosi ompi Suomen juhlan
vuosi myös ol äidin lähdön.
Kaksin juhlivat sankarimme
kaksin kaiken kestänehet.
Uhrin jalon äiti antoi
uhrin eestä kotimaamme.
Saamme kulkea kulmillamme
saamme vapaasti vaeltaa.

Äitini siunattiin tänä pääsiäisenä haudan lepoon 97 vuotiaana. Isäni siunattiin jo v 2000 80 vuotiaana.

Elina Lindqvist - Lempäälä