Header kuva

Kivikirkon tarinoita

Minun aarteeni kumpuaa jo lapsuuden muistoista. Myöhemmin aarteeni ympärille on kertynyt runsaasti sukuni elämänvaiheisiin liittyviä monia tapahtumia sekä historiatietoja.
Minun aarteeni on JUVAN yli 150 vuotta vanha kivikirkko.
Kirkon jylhänä seisova torni ja sisälle johtavat kiviset portaat ovat piirtyneet lähtemättömästi mieleeni. Silti katseeni palaa hyvin usein työhuoneeni seinällä olevaan vuonna 1948 kirkosta maalattuun tauluun. Asuin elämäni seitsemän ensimmäistä vuotta lähes kirkkoa vastapäätä paikassa, jossa nyt sijaitsee Juvan tori. Isoisälläni oli tontilla talo, jota isäni myöhemmin laajensi perustaen siihen pienen kaupan.
Kirkonkellojen soitto kajahteli siis hyvin kotini ympäristöön ja jätti pienen tytön mieleen miellyttävän kuulomuiston.
Kirkon portaat tulivat tutuiksi, kun teimme sinne veljeni kanssa retkiä. Meillä asunut isän äiti oli tehnyt eväät ja niitä syödessämme varmaankin mietimme elämän kulkua 40-50 lukujen vaihteessa!
Toinen isoisäni oli nahkuri. Hän oli käynyt myös kirjansitojan opinnot ja sitoikin Juvan seurakunnan kirkonkirjat lähes elämänsä loppuun saakka. Kun ukki sitten kuoli ja hänen sielunkellojansa soitettiin, halkesi kirkon vaskinen kello kuin merkiksi erään aikakauden päättymisestä.
Juvan kirkkosalissa olen viettänyt monia sukuni jäsenten hautajaisia. Iloisempien juhlien paikat ovat olleet eri puolilla Suomea.
Kirkon alttaritaulun aiheena on Jeesus siunaa lapsia. Taulun on lahjoittanut v. 1889 Porvoon hiippakunnan piispa Carl Henrik Alopaeus ja hänen puolisonsa kirkkoherra Nykoppin tytär Ida Amanda. Kirkkosalin sisustuksen suunnitteli Carl Albert Edelfelt ja kirkkorakennuksen Ernst Berndt. Kirkko valmistui seitsemän vaiherikkaan rakennusvuoden jälkeen elokuussa 1863. Rakennusmestarina toimi Wehmaan kartanon isäntä Georg Grotenfelt.

Juvahan on Savon toiseksi vanhin seurakunta, Savilahdeksi ja joskus Suur-Savoksikin kutsutun (nykyisen Mikkelin) jälkeen. Turun piispa Maunu Tavast ja juvalaisten edustajat tekivät seurakunnan perustamisesta sopimuksen 19.1.1442.
Juvan emäpitäjä aloittikin Suomi 100-juhlavuoden hienosti, kun se vietti alkuvuodesta seurakunnan 575-vuotispäivää!

Olen lapsuusvuosieni jälkeen käynyt Juvalla melko usein. Pysähdyn aina ihailemaan kirkkorakennusta eri puolilta. Silloinkin kun matkani kulkee kauempaa viitostietä ohi kirkonkylän, katseeni etsii…etsii…ja etsii nähdäkseen vaikka vain vilauksen aivan ylimmästä kellotornista.

Siellä se on – minun aarteeni – Juvan kirkko !

Haluan jakaa aarteeni! Se on yhä kaikkien ihailtavissa. Haluan ihmisten arvostavan historiatietoja, etsivän niitä lisää ja saavan niistä voimaa sekä inspiraatioita elämänsä tuleviin haasteisiin.

Arja Kosonen - Kuopio